Kaikki oli tähän asti mennyt hyvin. Jali kulki joka aamu
samaa matkaa kouluun kanssani ja vietimme päivät aina yhdessä. Muut oppilaat
näyttivät hyväksyneen meidät, eikä minua oltu kiusattu neljään viikkoon. Se oli
tähän mennessä ennätys. Olin joutunut kärsimään kiusaamisesta niin monta
vuotta, että en osannut ollenkaan ymmärtää sitä, että oli vihdoin ja viimein
tilanne jolloin minua ei kiusattu. Olin ollut viimeiset neljä viikkoa maailman
onnellisin tyttö. Olin saanut paljon uusia ystäviä ja minulla oli oikeasti
mukavaa koulussa. Aiemmin minua kiusanneet tytöt tulivat nyt kehumaan hienoa
paitaani ja pojat heittivät kanssani läppää kiusoitellen. Tuntui, että olin
viimeinkin normaali. Normaali yläaste ikäinen tyttö, jolla oli ystäviä. Minun
elämäni suurin toive oli toteutunut.
Kuulin
koiran haukuntaa ovelta ja pian ovikello soi. Goljat alkoi haukkumaan ja juoksi
ovelle. Se vikisi oven takana työntäen päätään oven rakoon. Juoksin avaamaan,
ovella minua odottivat Jali ja Lotus. Oven auetessa Lotus ryntäsi sisään ja
lähti juoksemaan Goljatin kanssa ympäri olohuonetta. Jali katsoi minua
hymyillen ja levitti kätensä. Minä astelin hänen luokseen ja Jali kietoi
kätensä ympärilleni. ”Kiva nähdä sua”, hän kuiskasi korvaani. Minua alkoi
huvittaa: ”Hölmö, eihän siitä ole kuin kaksi tuntia, kun viimeksi näimme.” Jali
naurahti ja työnsi minut hieman kauemmaksi. ”Tulin kertomaan erään asian”, hän
sanoi vakavoituen. Yhtäkkiä minua alkoi pelottamaan ja irrottauduin Jalista.
Astelin sisälle Jalin tullessa perässäni. Istuimme olohuoneen sohvalle. Goljat
ja Lotus taistelivat sohvan vieressä Goljatin uudesta luusta, jonka isä oli hänelle
hankkinut. ”Me lähdemme Fuengirolaan”, Jali sanoi. ”Espanjaan. Minun
isovanhempieni luo. Mummi
”No
niin, pidäthän huolta Lotuksesta”, Jalin äiti sanoi vielä ovelta
muistutukseksi. Minä myötäilin ja lupasin hänelle pitää siitä yhtä hyvää huolta
kuin Goljatista. Molemmat koirat istuivat vierelläni kuin vakuuttaakseen Jalin
äidin. Jali oli jo laittanut kengät jalkaan mutta palasi vielä luokseni. Hän
veti minut syleilyynsä. Minä halasin Jalia niin lujaa kuin pystyin. Hetken
päästä Jali irrottautui minusta ja nosti leukani ylöspäin nähdäkseni suoraan
hänen silmiinsä. Hän suuteli minua hellästi ja kertoi rakastavansa minua. Minä
kiedoin vielä käteni hänen ympärilleen hänen suudellessaan otsaani. Hänen
irrottautuessaan minulla oli itku lähellä. Nieleskelin ja yritin hymyillä. Jali
halasi vielä Lotusta ja käski sen totella minua. Sitten hän käveli ovelle ja
katosi ovesta. Kyyneleet alkoivat virtaamaan pitkin poskiani. Tunsin Lotuksen
tulevan lähemmäs minua ja nojaavan itsensä minua vasten. Olin nyt aivan yksin.
Silja, ootko harkinnu kirjan kirjoittamista? Tajuttoman hyvää tekstiä!
VastaaPoistasilkkuu, oot ihan maaginen!
VastaaPoistaJäin niin koukkuun näihin! :) niin täydellisen ihanaa teksiä! :D
VastaaPoista-Satu sievistä
Kiitos näistä ihanista ja piristävistä kommenteista!!
VastaaPoistaOon harkinnu kirjan kirjottamista, yks mun suurista unelmista, mutta aika kaukaselta tuntuu ainakin vielä :)