Enkelin tavoin

Katselen sinua. Ruskeita hiukiasi joiden latvat kääntyvät veikeästi ylöspäin. Pitkiä tummia ripsiä ja ruskeita silmiä jotka keskittyvät piirtämään yhdessä oikean kätesi kanssa. ”Mitäs se piirtää?” kysyn sinulta. Suloiset lapsen kasvosi kääntyvät minuun ja vastaat lapsen tavoin: ”auton ja iskän” Mietin sitä kuinka lapset monesti piirtävät heille tärkeitä asioita ylös. Sinä piirrät omilla kolmevuotiaan taidoillasi isän auton ja isän siihen viereen. Taidat olla perinyt nuo lahjat äidiltä.

       Illalla peittelen sinua nukkumaan. Katsot minua silmiin ja puristat käsiäsi ristiin. Luen sinulle iltarukouksen ja toivotan hyvää yötä. Käännyt kyljellesi, suljet silmäsi ja pian olet jo unessa. Tänään sinulla on ollut työntäyteinen päivä. Aamulla lähdimme yhdessä ulos, tekemään lumilinnaa. Kävimme myös yhdessä tallilla ja keräämässä pajunkissoja. Iltapäivällä teimme yhdessä ruokaa koululaisille ja odotimme, että Ida tulisi päiväkodista. Tänään sinun ei ollut tarvinnut mennä päiväkotiin. Ida puolestaan oli halunnut mennä, oli ollut jumppa päivä ja hänen oli ollut pakko päästä mukaan jumppakerhoon. Siispä olimme viettäneet kaksin tämän päivän.

       Koululaisten tullessa kotiin, juoksit heidän luokseen ja kerroit kaiken mitä olimme tehneet. Sait muutkin hyvälle tuulelle pirteällä hymylläsi ja tuikkivilla silmilläsi. Kun Joonas isoveljesi astui ovesta sisään, menit onnesta sekaisin. ”Joonas joonas!” Sinä kiljuit. Joonas oli sinulle kaikki kaikessa. Joonas levitti kätensä ja sinä juoksit hänen syliinsä. ”Mulla on sulle pieni yllätys”, Joonas sanoi ja sai silmäsi loistamaan. Sinä siirryit uteliaana askeleen taaksepäin ja katselit odottavasti Joonasta silmiin. Joonas kaivoi repustaan jotain. Pian sieltä tuli esiin maila, joka ei ollut täysin mahtunut sisään, vaan osa varresta oli jäänyt ulkopuolelle. ”Tässä on sulle maila. Mähän lupasin, että mä hommaan sulle sopivan kokosen mailan ja opetan sut pelaamaan”, Joonas kertoi. Sinä katselit silmät pyöreinä mailaa ja kiittelit hiljaa. Näin sinusta, että olit onnellinen.

         Havahdun hereille unesta. Mitä tämä oli? Kuka oli tämä pieni tumma poika, jonka kanssa vietin aikaa? Tunnistin unesta itseni, pikkusiskoni ja veljeni, mutta kuka oli tämä pieni poika, joka sai meidät kaikki hyvälle tuulelle. Joka rakasti meitä vilpittömästi, lapsen tavoin? Hän oli pikkuveljeni. Pikkuveljeni, joka on taivaassa. Hän, joka eli lyhyen, mutta täydellisen elämänsä. Hän, jota emme voi nähdä, kuulla tai tuntea, mutta tiedämme, että hän on jossain. Hän, joka on mukanamme joka paikassa. Ajatuksissa. Se on hän. Minun pikkuveljeni. Enkeli pikkuveljeni.